Lauantai-illan huumaa. Pitkästä aikaa pyörän selässä lauantaina ja näillä mentiin. Aavistuksen pimiää ja koliaa, mutta ainakin sai rauhassa laulaa musiikin mukana. Tai ainakaan minen nähny jos joku oli sitä kuuntelemassa. Tauon jäljiltä pyörä tuntui rullaavan melko mukavasti, kunnes 20 kilometrin jälkeen vasempaan pakaraan iski kramppi ja lenkki jäi aiottua lyhyemmäksi, kun lopulta luovutin ja kaarsin kesken matkan takaisin kotiin. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta olis mun takapuoli voinut vähän pidemmälle pötkiä.

Yhdeksän kuukauden odotus alkaa

Hi Miia, Welcome to join in with us crazy bikers! Siinähän se. Hullu mikä hullu. Botniapyöräily (67km) elokuun 4.päivänä antoi esimakua siitä, että 300km todella on pitkä matka ajaa polkupyörällä. Nyt on sitten 9kk aikaa totuttaa pepasteri ja pipasteri polkupyörän lestaan. Ja rakentaa peruskunto. Ja turnauskestävyys. Iisi piis of keik.

http://vatternrundan.se/