Onnellinen hymy maalissa

Onnellinen hymy maalissa

tiistai 25. helmikuuta 2014

Uuteen nousuun, vko 8

Pitkän huilailun jälkeen treenissä taas isompi pykälä päälle.

Tiistaina treffit Heidin kanssa; ihan piipussa treenin jälkeen. Keskiviikkona Heidin kanssa intervallitreeniä pyörällä ja kahvakuulatreeni, parempi päivä (ja mieli :)) jo. Vähän huononlaisesti oli kroppa palautunut ja sykkeet laskivat hitaasti. Perjantai-ilta meni kouluttaessa hevoshierontaa, lauantaina vedin vähän pitempää treeniä; kaksi tuntia spinningpyörällä ja päälle kahvakuulatreeni. Sunnuntaina taas koulutushommissa, tällä kertaa Dobo-jumppapallotreeniä koirille :)

Yhteensä 5,5h treenitreeniä, muut aktiviteetit hyvää ekstraa.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Huh lauantaita

Ostin viikolla sykemittarin ja tänään kävin puhisemassa uuden ystäväni kanssa Fressillä. Pari tuntia spinningpyörällä ja päälle kahvakuulatreeni, sykemittarin mukaan 2:05:12 kuntotreeniä ja 00:55:54 rasvanpolttoa. Ihan jees :) Vielä pitäisi opetella syömään, nälkä oli aika kova, kun pääsin kotiin.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kääk, mitkä treenit!

Tai treenit oli hyvät, olo vain jotain ihan muuta. Piiitkän hölläilyn jälkeen treffit Heidin kanssa ja energiat aivan kateissa. Kyykyt tuntuivat pahalta, punnerrukset tuntuivat pahalta, polvenojennukset tuntuivat pahalta, vatsapidot vasta pahalta tuntuivatkin. Olin niin naatti treenin jälkeen, että jouduin pukemaankin istualtani, että pysyin pystyssä. Onneksi oli lyhyt kotimatka :D Kotona piti maata hetki aikaa eteisessä x-asennossa ennen kuin sai edes takkia riisuttua. Oksetti, heikotti, pyörrytti. Mutta tiiättekö? Treeni vei mehut, mutta lähtipä mukana vitutus, kiukku ja motivaationpuutekin. Here I go again! Nähdään Heidi huomenna! (pakko olla parempi päivä :p)

Hukassa, vkot 6-7

Näistä viikoista ei ole paljon kerrottavaa. Influenssaa. Vatsatautia. Väsymystä. Turhautumista. Motivaatiokato. Tästä uuteen nousuun!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Minä osaan, minä osaan! vko 5

Viides viikko meni influenssan kourissa. Sovitut treenit jouduin perumaan ja kaikki muukin liikkuminen oli minimissä jo toista viikkoa peräkkäin. Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: olen vihdoin ja viimein alkanut päästä jyvälle (rauhassa)olemisen syvimmästä olemuksesta ja jollain tasolla nauttimaan siitä, että mihinkään ei ole pakko mennä. Ne, jotka minua paremmin tuntevat, tietävät kuinka suuri oivallus tämä on minulle ollut. Väittäisin, että tästä viikosta oli minulle hyötyä enemmän näin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti :)