Mihin aika katosi?

Luulin, että aloittamalla hyvissä ajoin valmistautumisen kesää varten, ehdin harjoitella niin paljon, että voin hyvillä mielin lähteä 300 kilometrin pyöräilyurakalle.
No, hyvillä mielin lähden parin kuukauden päästä, mutta en aivan niin hyvin treenanneena.

Koko kevät on ollut kiirettä, sairastelua, stressiä, lisää kiirettä. Viime viikolla vietin aikaa maailman tärkeimmän ihmisen kanssa sairaalassa.

Sairaalassa huilatessa ehdin miettiä paljon. Haaveilla, suunnitella. Heräsi ajatus, uusi unelma. Ehkä kerron siitä Heidille, kun seuraavan kerran nähdään :)