Onnellinen hymy maalissa

Onnellinen hymy maalissa

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Paljon uutta, jotain vanhaa, vko 3

Vähän erilainen treeniviikko. Maanantaina treffasin Heidin, joka valmisteli minua sekä henkisesti että fyysisesti tulevaa viikonloppua varten. Keskiviikkona sykespinning ja yksi pohjekramppi sekä torstaina pojan kanssa taaperojumpassa (joka kävikin äiskälle ihan treenistä, kun uhmainen 20kg päätti, ettei halua poistua äitin sylistä). Perjantaista sunnuntaihin rehkittiinkin sitten Lauran ja Maijan voima- ja tekniikkaleirillä. Perjantain suurin järkytys oli leuanveto, joka ei odotetusti onnistunut ilman tarpeeksi jämäkkää kuminauhaa. Lauantaiaamuna olin onnesta soikeana, kun ainoastaan takareisiä kiristi ja etureisissä ei tuntunut mitään. Se harhaluulo tosin karisi hyvin nopeasti, kun alkuverkan jälkeen jatkoimme kyykkäämistä Bring Sally Upin tahtiin tähän tyyliin (meitä tosin armahdettiin sen verran, että saimme vetää biisin ilman painoja). Vähän (paljon) tunsin itseni ulkopuolikseksi triathlonistien ja maratoonarien keskellä Maijan luennoidessa kestävyysurheilijan treenauksesta, mutta kaikki se on kotiopäin kuitenkin, eikö? Mun treenipopotkin on ihan ammattilaiskamaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti